Casa número um

 

Heippa taas! Olin ihan täysin unohtanut julkaista tän kotipostauksen, joten tulin äkkiä viimeistelemään tämän ennen kun meen nukkumaan. Vietin tän viikonlopun vaihtaritapaamisessa ja mulla oli niin hauskaa että vähän harmittaa että oon jo kotona. Oon ihan poikki koko viikonlopusta, joten teen siitä postauksen myöhemmin.
Asun siis Campo Mourãossa muutaman kilometrin päässä keskustasta ihan suht turvallisella asuinalueella. Asun omakotitalossa, jossa on neljä makuuhuonetta, kaks kylppäriä, kaks oleskeluhuonetta ja keittiö. Pihan toisella puolella on pyykinpesutilat, ja heti sen vieressa naapuruston piha-alue johon kuuluu uima-allas, sauna(!!), biljardipöytä ja churrascoalue. Oon viihtynyt täällä tosi hyvin, oon ihan rakastunut mun huoneeseen ja varsinki mun jättisänkyyn mihin on kiva lösähtää unille. Sen teenkin, joten hyvää yötä ja hyvää alkavaa viikkoa! :)

♥ - Sofia

Eroja Suomen ja Brasilian välillä

Moi! Tänään mulla on koulusta vapaata kun mun luokalla on Suomen ylioppilaskirjoituksia vastaavat kokeet meneillään. Tänään oon siis saanut nukkua pitkään, syödä hyvän aamupalan ja vähän rentoutua. Mun hostsisko Priscila palaa huomenna Brasiliaan, joten oon tässä myös järjestänyt vähän huonetta jotta molempien tavarat mahtuu tänne sit kun hän palaa. Ens viikolla mulla alkaa parin kuukauden pitunen kesäloma (josta tammikuun vietän Rotarien järjestämällä Northeast -reissulla). Ens kuun puoleen väliin mennessä mulla pitäis vaihtua perhekkin, onneks oon päässyt tutustumaan jo tokaan perheeseen ja vaikuttaa oikein ihanalta perheeltä, ja heidän kotinsa on todella upea! Oon nyt pikkuhiljaa vaihdon aikana kirjoittanut puhelimeen ylös kaikkia eroja Suomen ja Brasilian välillä ja niitä on paljon. Tästäkin varmaan unohtuu aika monta (ja todennäköisesti tuun huomaamaan uusia asioita vuoden edetessä), mutta voin myöhemmin sitten tehdä uuden postauksen. Nää erot mitä kirjoitan on semmosia mitä oon itse täällä huomannut, eikä asiat välttämättä oo samallalailla koko Brasiliassa, tai edes tässä osavaltiossa. Osa eroista on varmasti perhekohtaisia. Postauksen kuvat on otettu mun naapurustosta.

TIET on täällä joiltakin osin tosi huonossa kunnossa. Kaduilla on tosi paljon monttuja, ja  jalkakäytäviä ei oikeen oo. Valtatiet on kuitenkin yleisesti parempia, johtuen siitä että pidempien matkojen varrella on maksupisteitä jossa maksetaan usein muutaman euron maksu tien ylläpitoa varten. (Pakko tähän väliin kirjoittaa että tän tekstin kirjoittamisen ja tekstin julkaisemisen välissä kävin keskustassa, ja kaikki tällä matkalla sijainneet kuopat oli tasoitettu!!!)

LIIKENNE on täällä paljon vaarallisempaa kuin Suomessa. Mun kaupungissa ei juurikaan tarvitse pelätä liikennettä, kunhan katua ylittäessä katsoo että autoja ei oo tulossa. Isoissa kaupungeissa ei kuitenkaan missään tapauksessa kannata lähtee ylittämään katua jos liikennevalot näyttää punaista, koska täällä autot ei pahemmin väistele. LIIKENNERUUHKISSA on usein ihmisiä myymässä vettä ja pientä syötävää kiertäen autolta autolle.

PALVELUT (ja työvoima) on yleisesti ottaen paljon halvempia kuin Suomessa. Useissa talouksissa on tämän takia taloudenhoitaja, joissakin kokkeja, puutarhureita, altaanhoitaja ja muita joita ei hirveästi Suomessa ole. Kaupoissa on työntekijöitä jotka pakkaa sun ostokset ja vie ne sun autolle. Jos perheessä on koiria niin ne viedään viikottain trimmattavaksi ja myös ihmiset käy helposti kerran viikossa kampaajalla ja manikyyrissä.

JULKISET PALVELUT on todella matalatasoisia. Julkisessa koulussa opetus on huonolaatuista, ja julkisissa sairaaloissa on kuukausien jonot. Yksityisten sairaaloiden hintataso on samaa luokkaa kun Suomessakin, ja palvelu samaa luokkaa kuin julkisessa sairaalassa Suomessa. Tää koulu missä mä opiskelen veloittaa 350€ per kuukausi. Suomessa ihmisillä on syntyessään kaikilla sama mahdollisuus opiskella itselleen haluamansa ammatti, ja oikeus hyvään terveydenhoitoon, mutta täällä se on kiinni perheen tuloista.

MAKSUTAPA. Täällä on monia vaate- ja kenkäkauppoja joissa voi maksaa osamaksulla. Esimerkiksi kenkien hinta saattaa näyteikkunassa olla 10x30R. Myös muunmuassa salongeissa voi maksaa kuukauden kulut kerralla kuun lopussa. Suomessa yleensä kaikki maksetaan paikan päällä heti (lukuunottamatta verkkokauppojen osamaksuja).

USKONTO on esillä tosi paljon. Mun koulussa luetaan joka aamu rukous, ja kun kävellään tietyn uskonnollisen asian tai esineen ohi niin saatetaan tehdä ristinmerkki. Uskonnollisissa perheissä sanotaan ruokarukous, ja rukoillaan ennen pitkän ajomatkan aloittamista. Usein sanotaan että asiat tapahtuu "se Deus quiser" eli jos Jumalan tahto niin sallii. Uskonnollisia lausahduksia ja merkkejä löytyy kaikkialta, jopa maitopussissa lukee "Deus te abençoe" eli Jumalan siunausta.

IHMISET JA SMALL TALK. Tavatessaan brassit halaa, antaa poskisuudelmat ja kysyy kuulumiset. Jos johonkin tuttuun törmää kaupungilla niin siinä kysytään yleensä että onko kaikki hyvin? Mutta totuus on se että useimmin sitä toista ihmistä ei ees kiinnosta mitä sulle kuuluu, toiselta vaan kuuluu kysyä että onko kaikki hyvin. Suomessa murehditaan sitä kun ihmiset ei juttele toisilleen, mutta mun mielestä on toisaalta ihan kiva että Suomessa kun joku kysyy että miten menee, niin sitä toista ihmistä oikeesti kiinnostaa se sun vastaus. On tää small talk kuitenkin toisaalta tosi ihanaa, mutta en valita Suomenkaan tavasta.

KULKUKOIRAT. Väitän että mihin tahansa kun menee Brasiliassa niin näkee kulkukoiria (ja -kissoja mutta niitä paljon vähemmän). Koulumatkaa en oo kertaakaan taittanut ilman että oisin nähnyt kulkukoiria. Alussa mulle naurettiin ku säikähdin aina jos koira tuli liian lähelle autoo koska brassit on niin tottunut näkemään niitä ja tietää että ne koirat kyllä juoksee pois alta (vaikka ei aina valitettavasti ehdikään). Nyt oon kuitenkin jo tottunut näkemään niitä vaikka aina harmittaakin kun muistelee omaa sessee kotona. Koirista muutenkin pidetään täällä eri tavalla huolta. Suomessa on normaalia käyttää sisäkoiraa ulkona vähintään kolme kertaa päivässä, täällä mun asumisen aikana meidän koiraa ollaan käytetty lenkillä ehkä kaksi kertaa. Meillä onneks on pihaa jossa koira saa oleskella, mutta oon nähnyt myös kerrostaloasuntoja missä lattialle on levitetty semmonen kertakäyttönen vaippalakana mihin koira tekee tarpeensa.

SAIPPUASARJOJA, jotka pyörii telkkarissa salkkarien tapaan, seurataan täällä tiiviisti ja niistä otetaan tosi paljon vaikutteita omaan elämään. Täällä on tällä hetkellä muodissa mantelikärkiset kynnet sen takia että niitä oli eräässä tv-sarjassa suosituilla näyttelijöillä. Myös vaatteisiin otetaan paljon vaikutteita näistä sarjoista. Mun hostäiti (joka omistaa vaatekaupan) kertoi että kun yhdessä näistä sarjoista näkyi kellohame, niin seuraavana päivänä se oli jo myyty loppuun.

RUOKA JA RUOKA-AJAT eroaa Suomen tavoista täysin. Aamupalaks syödään usein leipää ja kahvia ennen koulua/töitä. Lounas syödään koulun jälkeen usein kello yhden maissa, ja se on päivän pääateria. Lounas koostuu usein riisistä, pavuista ja pihvistä, mutta mun onnekseni ainakin tässä perheessä syödään muitakin ruokia lounaalla koska muuten riisi ja pavut olis alkanut tulee jo aikoja sitten korvista ulos. Iltakahvi juodaan noin kuuden maissa, ja illallinen syödään suunnilleen yhdeksän aikaan. Täällä tosi moni ruoka uitetaan rasvassa, ja esimerkiksi maito on tosi makeeta. Oi että kuinka ikävä mulla onkaan ruisleipää, raejuustoo ja plusmaitoo!

FARMASÍA. Kaikki hygieniatuotteet ostetaan apteekista. Hiustenpesuaineet, kynsilakat, meikit, hammasharjat- ja tahnat. Niitä on kyllä saatavilla myös isoista marketeista, mutta koska näitä apteekkeja on tosi useissa kadunkulmissa niin niistä on helpompi käydä ostamassa.

TURVALLISUUS (tai sen puute) on täällä ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Tää johtunee suurimmaksi osaksi tosi isoista tuloeroista. Pihalla ei juurikaan kannata kulkea auringon laskettua (varsinkaan yksin), ja päivälläkin kannattaa varoa vähän että missä päin tallustelee. Jokaisen talon ympärillä on muurit, ja usein myös sähköaidat muurien päällä karkottamassa varkaita.

BRASILIALAISTEN TAVAT. Sen lisäksi että brassit on karkeasti yleistäen suomalaisia avoimempia ja kanssakäyvempiä, on myös ihan käytännön tavoissa paljon eroja. Tästä oon varmaan kertonutkin jo muutamaan otteeseen mutta brassit on aina myöhässä. Mä oon vieläkin aina ekana valmis ja sit oottelen aina sohvalla lähtöö, joka venyy yleensä puolesta tunnista pariinkin tuntiin. Brassien suunnitelmat myös vaihtuu moneen kertaan, ei siis kannata odottaa jotain asiaa liikaa ettei pety. Asioiden hoitamisessa menee täällä pidempään. Tää näkyy ihan ruokakaupassa käymisessäkin, usein siellä menee noin kolme tuntia josta ainakin puoli tuntia ollaan kassalla koska ei oo kiire mihinkään. Brassit pesee hampaita kokoajan. Kauppakeskuksissa kun menee vessaan niin siellä on peilin edessä ihmisiä pesemässä hampaita, ja jokaisen aterian jälkeen pestään hampaat. Brasilialaiset ei nuku yöllä hirveän paljoa, mutta päiväunia senkin edestä, ja tää tapa on valitettavasti tarttunut muhunkin. Meen usein nukkumaan puolenyön aikaan, herään kuudelta kouluun, ja kun saavun kotiin ja syön lounaan niin nukun usein parin tunnin päikkärit. Oon yrittänyt päästä tästä tavasta eroon kun mua ärsyttää että osa päivästä menee hukkaan nukkumisella kun voisin ihan hyvin nukkuu yölläkin. Ehkä nyt kun kesäloma alkaa niin voin nukkua enemmän yöllä ja oppia pois päiväunista!

Mulle tää rupeaa kaikki olemaan aika tuttua, enkä enää juurikaan ylläty uusista asioista. Täällä on joitakin tapoja ja eroja jotka on ihan erilaisia kun mihin Suomessa oon tottunut, mutta en todellakaan valita. Lähin vaihtovuodelle just sen takia että menisin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja näkisin asioita eri näkökulmasta. Pian täällä neljä kuukautta olleena voin sanoa että mun arvostus Suomea, suomalaisia, mun vanhempia, mun ystäviä ja mun koko elämää Suomessa kohtaan on noussut paljon. Mulla on asiat todella hyvin Suomessa eikä mulla oo mitään mistä valittaa. Mulla on asiat myös tosi hyvin täällä brasseissa enkä tällä hetkellä vois olla onnellisempi! Kertokaa mitä tykkäsitte tästä postauksista ja oliko mitään mikä yllätti. Ihanaa loppuviikkoa kaikille Suomeen tai mistä ikinä tätä luettekaan! :)

♥ - Sofia

Throwback to São Paulo

Moikka! Tulin nopsaa heittämään parit julkaisemattomat kuvat São Paulon soft landing campilta! Viime viikonloppu vietettiin vaihtariporukalla erään brasilialaisen reboundin luona. Aika kului pääasiassa altaalla koska lämpötilat on noussut neljäänkymmeneen asteeseen. Koko tän viikon oon ollut tosi sitkeessä flunssassa, joten oon joutunut viettämään päivät sängyssä maaten. Näillä näkymin pääsen kuitenkin huomenna taas jatkamaan koulunkäyntiä, joten meikä menee nukkumaan, boa noite! :)

♥ - Sofia

All good everything

Heipsun, ja anteeksi tästä hiljaisuudesta. Täällä Brasiliassa kaikki on hyvin, eli kuten meidän vaihtarikoulutuksessa sanottiin - no news is good news. Tossa on kuvia parin viikon takaiselta piiritapaamiselta joka pidettiin Maringássa. Loppuviikonloppu vietettiin toisen vaihto-oppilaan hostperheen kanssa Londrinan kupeessa sijaitsevassa Cambéssa sukuloimassa. Tapasin mun toisen hostperheen viime viikolla, ja voin kyllä sanoo että mulla on käynyt hyvä säkä perheiden kanssa. Mulle kerrottiin että tuun viettämään joulun heidän kanssaan Natalissa, joka on yksi Brasilian upeimpia rannikkokaupunkeja. Varasin myös Northeast reissun, jolle lähden muiden vaihtareiden kanssa tammikuun alussa. Tän reissun aikana nähdään Brasilian koillisosia, muunmuassa juuri Natal, Salvador ja viimeiset päivät vietetään Rio de Janeirossa!! Saatetaan myös tän mun nykyisen perheen kanssa lähteä tällä tai ensi viikolla Minas Geraiksen osavaltioon sukuloimaan, mutta saan varmaan tietää siitä ihan viimehetkellä joten ei kannata ihmetellä jos musta ei kuulu taas hetkeen. Jos teillä on jotain postausehdotuksia niin kertokaa ihmeessä. Hyvää loppuviikkoa kaikille!

♥ - Sofia

Fim de semana no Maringá

Kotiuduin justiin tapahtumarikkaalta viikonlopulta Maringásta. Saatiin australialaisen tytön kanssa extempore-idea että meen viettämään viikonloppua hänen luokseen, joten perjantaina aamulla lähin bussilla kohti Maringáa. Kävin nopeesti poliisiasemalla hoitamassa viimeiset oleskelulupaan liittyvät asiat loppuun, eli saan nyt laillisesti olla täällä ensi heinäkuun puoleenväliin asti. Menin tämän aussivaihtarin Stephanien luo, jonka kanssa tultiin samantien toimeen. Käytiin perjantaina kaupoilla Maringán keskustassa, vierailtiin Stephanien ensimmäisen perheen kotona (josta oli ihan huikeet maisemat, ensimmäinen ja viimenen kuva otettu sieltä) ja illemmalla lähettiin vielä toiseen kauppakeskukseen jossa pyörittiin siihen asti että kaupat meni kiinni. Lauantaina käytiin lounaan jälkeen tommosessa puistossa jossa elää vapaana apinoita. Noita puistoja on tuol keskustas kaks, ja ne on kävelyteitä lukuunottamatta tosi tiheitä, et ei tekis yöaikaan mieli mennä vierailemaan tuolla. Tuolta lähdettiin manikyyrin kautta tapaamaan kahta muuta vaihtaria ausseista ja Tanskasta, joiden kanssa vietettiinkin koko loppuviikonloppu. Lauantaina tän Stephanien ensimmäinen hostperhe tarjos meille illallisen jonka jälkeen käytiin kattomassa leffassa elokuva nimeltään Lucy (kannattaa käydä kattomassa, se oli tosi erilainen ja kiehtova elokuva ja olin koko loppuillan ihan hämmentyny). Sunnuntaina herättiin aikasin brasilialaisille markkinoille missä syötiin terveellisesti aamupalaks pastelleja ja tapiocaa ja tuorepuristettua appelsiinimehua NAM. Täältä lähdettiin pienen kiertelyn jälkeen jonkun tuttujen tuttujen luokse missä tavattiin vielä taiwanilainen vaihtari joka tuli heti hehkuttamaan mulle kuinka se rakastaa Suomee ja muumeja hahah. Lounaan jälkeen lähin taas bussilla takas himatsuun (tosin kotimatkan aikana "kävästiin" hostiskän alaisen pojan synttäreillä) mutta muuten oon saanut viettää sunnuntai-iltaa vaan lepäillen ja valmistautuen alkavaan kouluviikkoon. Hyvät viikonalut sinnekin!

♥ - Sofia

Estou muito feliz aqui

 Taas on kerinnyt hetki vierähtää viime postauksesta, toivottavasti ymmärrätte että haluan viettää mahdollisimman vähän aikaa koneella. Olin siis viime viikonloppuna synttäreillä ja churrascossa, tosin sielä tökättiin vaan hodarit käteen ja muuten se olikin vaan kavereiden kanssa hengailua. Viime viikko meni lähinnä koulussa ja koulun jälkeen kavereiden kanssa kaupunkiin tutustuessa. Torstaina käytiin hollantilaisen tytön hostperheen kanssa jossakin tuttujen tuttujen churrascossa, ja tämän viikonlopun oon viettänyt oman hostperheeni kanssa. Tänään olin rotarien järjestämässä churrascossa ja myöhemmin päivällä käytiin eräässä puistossa jossa monet oli viettämässä aurinkoista sunnuntaipäivää.

Oon yllättynyt kuinka nopeesti oon oikeesti ruvennut oppimaan portugalia. Osaan jo vetää kunnon keskusteluja portugaliks, en sit tiiä kuinka kivuliasta brassien on sitä kuunnella mutta jotenkin osaan kommunikoida ja tässä vaiheessa se on tarpeeks. Tää on myös mahdollistanut sen että oon tutustunut paremmin hostperheeseen jonka kanssa ensimmäiset viikot keskustelin vain kääntäjän avulla. Yks päivä juteltiin Suomen ja Brasilian eroista koulutuksessa ja tuloeroissa, ja välillä vaan hämmästyin kun osasin sanoo jonkun asian portugaliks ilman pitempää mietiskelyä. Tää kielen kehittyminen on saattanut johtua siitä, että aluks en oikeen uskaltanut käyttää heikkoa portugalia koska toisen oli ehkä helpompi ymmärtää jos näytin kääntäjästä mitä tarkoitin. Kuitenkin tajusin että en mä tuu ikinä oppimaan tätä kieltä jos jatkan, joten päätin vaan ruveta kommunikoimaan enemmän portugaliks vaikka se tarkottaiskin varmasti sitä että ainakin alkuun puhuisin tönkösti ja tulisi väärinkäsityksiä. Kaikki brassit ei kuitenkaan tajuu sitä minkälaista on opetella täysin uutta kieltä ilman kunnon pohjaa. On tullut pari semmosta tapausta vastaan missä joku (usein aikuinen ihminen) kysyy multa että miks en puhu portugalia jo sujuvasti - oonhan ollut täällä jo kuukauden. Siinä vaiheessa pitää vaan hymyillä, nielasta ärsytys ja selittää et opin koko ajan lisää mutta en valitettavasti puhu vielä sujuvasti. Brasseilla ei kuitenkaan oo samanlaista mahdollisuutta oppia uusia kieliä kuin meillä on Suomessa, joten en voi ottaa siitä itteeni.

Tää paikka tuntuu mulle koko ajan enemmän ja enemmän kodilta ja oon tosi onnellinen että saan viettää täällä vielä 11 kuukautta. Vaikka tää kaupunki on näiden mittakaavassa tosi pieni, niin mulle tää on oikein sopiva paikka. Täällä on turvallista joten saan kulkea pihalla yksin ilman että tarvitsee pelätä mitään. Ihmiset on iloisia ja monessa kadunkulmassa kuuluu ihanaa brasilialaista musiikkia. Oon täällä tosi onnellinen, eikä koti-ikävää oo pitkään aikaan näkynyt. Nyt kuitenkin painun tyytyväisenä pehkuihin, koska lähetään taas aamulla Paraguayhin. Hyvää yötä Brasilia ja hyvää huomenta Suomi!

♥ - Sofia

They have a joy for life in Brazil unlike I've never seen before

Hei taas. Pari viikkoo on sujahtanu tosi nopeesti, ja tosi paljon on kerinnyt tapahtua tässä ajassa. Käytiin siis siellä Paraguayssa josta mulla ei ole juurikaan kuvia johtuen siitä että kaupat oli heti rajan toisella puolella eikä siis kuvattavaa oikeen ollut. Nyt on kuitenkin yks maa enemmän missä oon käynyt. Käytiin ostamassa mulle koulupuku, ja aloitin koulun. Oon täällä lukion kolmannella ysiseiskojen kanssa, ja mun luokka on tosi ihana. Koulu alkaa vartin yli seitsemän ja loppuu puoli yheltä. Kolmosilla on tuon lisäks tiistaisin ja torstaisin viel iltapäivätunteja kahdesta viiteen, mutta rehtori sanoi et mun ei tarvitse osallistuu niille. Koulutus on täällä tosi erilaista. Mulle tuli täytenä yllätyksenä esimerkiks se, että englannin opiskelu maksaa tosi paljon ylimäärästä, joten vaan tosi hyvin toimeentulevat osaa englantia. Koulussa ei oo kouluruokaa, monet ottaa eväät mukaan tai ostaa leivän kioskista lounaan aikana. Tunnilla kuuluu kokoajan tasanen pulputus, eikä brasilialaiset osaa olla ikinä hiljaa. Mä meen kouluun lähinnä sosialisoitumaan koska en ymmärrä vielä portugalia täysin enkä varsinkaan silloin kun puhutaan teollisesta vallankumouksesta.

Toinen asia missä erilaisuus näkyy on myöhästely. Brasilialaiset on AINA myöhässä. Myöhästyin mun ekasta koulupäivästä, ekasta rotarikokouksesta ja kampaaja-ajasta lähinnä sen takia että perheellä ei ollut kiire lähteä (onneks kaikki muutkin oli myöhässä). Kaiken huippuna oli kuitenkin se, kun mun hostsisko myöhästyi lennoltaan São Pauloon (ei mikään ihme - oltiin lentokentällä 20 minuuttia ennen lähtöä), joten lähdettiin samalta seisomalta kevyelle kolmen päivän reissulle São Pauloon. Reissun jälkeen oon käynyt koulussa, nähnyt kavereita ja toivottanut uuden hollantilaisen vaihto-oppilaan tervetulleeks kaupunkiin. Meillä on sama counsellor, jonka kanssa lähdettiin viikonloppureissulle Maringáan. Yövyttiin counsellorin sukulaisten luona, ja tutustuin taas varmaan kahteenkymmeneen uuteen ihmiseen.

Tällä viikolla meen uudestaan Maringáan poliisilaitokselle hankkimaan oleskeluluvan, perjantaina kaverin synttäreille, lauantaina churrascoon kaveriporukalla ja ilmeisesti vielä sunnuntainakin Maringáan kaupoille. Tää paikka on ruvennut tuntumaan enemmän kodilta, varsinkin kun oon ruvennut saamaan hyviäkin kavereita. Ulkona rupeaa lämpötilat nousemaan, tällä hetkellä on noin 31 astetta (hävettää myöntää mutta toi ei tunnu läheskään niin lämpöseltä). Taidan lähtee viel iltauinnille hostsiskon kanssa, mukavat viikonalut kaikille!

SOFT LANDING CAMP

Oii! Nyt rupeaa olemaan ensimmäinen viikko Brasiliassa takanapäin, ja aika on mennyt kuin siivillä. Viikko sitten näihin aikoihin oltiin juuri lähdössä Helsinki-Vantaan lentokentältä 17 vaihto-oppilaan ja kirjeenvaihtajamme Jartsan voimin. Molemmat lennot meni hyvin, Frankfurt-São Paulo meni yrittäen saada unta (huonoin tuloksin) ja katsoen elokuvia. Laskeuduimme Guarulhosin kentälle aamuyöllä paikallista aikaa ja näkymät olivat uskomattomat. Meillä oli maaohjelman ajan kaksi mahtavaa opasta - suomalainen Maija ja brasilialainen Fernando. Menimme bussilla hotellille jossa jaoimme huoneet ja aloimme valmistautumaan päivää varten. Ensimmäinen päivä meni turistikohteita kierrellen. Kävimme São Paulon katedraalissa, Ibirapueran puistossa ja Skyebarissa. Sieltä oli uskomattomat näkymät koko kaupunkiin ja se jatkui jokaisessa suunnassa silmänkantamattomiin. Illalla menimme porukalla ravintolaan syömään paikallisia herkkuja, ja jopa minä voin sanoa syöneeni kanan sydäntä (never again).

Toisena päivänä meillä oli koulutus hotellilla jossa kerrottiin paikallisten tavoista, rotarien säännöistä ja muusta vastaavasta. Tämän jälkeen meillä oli vapaa-aikaa joka käytettiin suureksi yllätykseksi kaupoilla kierrellen mutta vielä suurempi yllätys oli se että en ostanut mitään. Illalla kävimme tyttöporukalla manikyyrissä (8€, tiiän mihin mun rahat menee täällä) jonka jälkeen lähdimme ravintolaan illalliselle. Viimenen kokonainen päivä meni Guaruján rannalla muutaman tunnin päässä São Paulosta.

Torstaina me kaikki lähdettiin omiin hostperheisiin, tosin mun matka ei sujunut ihan vaivatta. Olisin ensin matkustanut São Paulosta Curitibaan kahden muun vaihto-oppilaan kanssa, ja sieltä yksin Maringáan neljänkymmenen minuutin vaihtoajalla. Siinä sitten kello rupes näyttämään aikaa jolloin lentokoneen olisi pitänyt lähteä São Paulosta, eikä porttia oltu vielä edes aukaistu. Kävin lyhyen keskustelun tiskillä olleen työntekijän kanssa joka sanoi että mut majoitetaan Curitibassa lentokenttähotelliin ja että lähden yölennolla Maringáan. Tässä vaiheessa ei pahemmin hymyilyttänyt. Lento lähti noin tunnin myöhässä Curitibaan, ja heti kun pääsin lentokoneesta ulos minulle ilmoitettiin että lähden tuntia myöhemmin eri lentoyhtiön koneella Maringáan. Piti siis aikamoinen sähläys tehdä Curitiban kentällä mutta ehjin nahoin siitä selvisin. Hostperheeni oli kentällä vastassa ja ajoimme suoraa kotiin. Tiesin et tätä taloo on rempattu jo jonkin aikaa, mutta seisoin jonkin aikaa monttu auki kun näin oman huoneeni. Mulla ei tällä hetkellä ole siitä kuvia koska mun tavarat on vielä osittain purkamatta, ja mun hostsisko pakkaa omia tavaroitaan koska hän lähtee viikon päästä Suomeen vaihtoon. Otan kuitenkin tilanteen rauhoituttua teillekin kuvia tästä, mutta voin sanoo että on mieluinen huone! Oon tavannut paljon uusia ihmisiä ja pikkuhiljaa tutustunut poskipusujen ihmeelliseen maailmaan. Portugali on vieläkin vaikeaa, mutta pikkuhiljaa ymmärrän enemmän ja enemmän. Huomenna me lähdetään Paraguayhin shoppailemaan, tiistaina käydään tutustumassa mun kouluun ja ostamassa mulle koulupuku ja keskiviikkona alotan koulun. Eiköhän tää arki rupee siis täälläkin pian rullailemaan. Mä lähden nyt suihkun kautta nukkumaan jotta jaksan huomenna herätä kaupoille, adeus!

♥ - Sofia