Moi! Tänään mulla on koulusta vapaata kun mun luokalla on Suomen ylioppilaskirjoituksia vastaavat kokeet meneillään. Tänään oon siis saanut nukkua pitkään, syödä hyvän aamupalan ja vähän rentoutua. Mun hostsisko Priscila palaa huomenna Brasiliaan, joten oon tässä myös järjestänyt vähän huonetta jotta molempien tavarat mahtuu tänne sit kun hän palaa. Ens viikolla mulla alkaa parin kuukauden pitunen kesäloma (josta tammikuun vietän Rotarien järjestämällä Northeast -reissulla). Ens kuun puoleen väliin mennessä mulla pitäis vaihtua perhekkin, onneks oon päässyt tutustumaan jo tokaan perheeseen ja vaikuttaa oikein ihanalta perheeltä, ja heidän kotinsa on todella upea! Oon nyt pikkuhiljaa vaihdon aikana kirjoittanut puhelimeen ylös kaikkia eroja Suomen ja Brasilian välillä ja niitä on paljon. Tästäkin varmaan unohtuu aika monta (ja todennäköisesti tuun huomaamaan uusia asioita vuoden edetessä), mutta voin myöhemmin sitten tehdä uuden postauksen. Nää erot mitä kirjoitan on semmosia mitä oon itse täällä huomannut, eikä asiat välttämättä oo samallalailla koko Brasiliassa, tai edes tässä osavaltiossa. Osa eroista on varmasti perhekohtaisia. Postauksen kuvat on otettu mun naapurustosta.
TIET on täällä joiltakin osin tosi huonossa kunnossa. Kaduilla on tosi paljon monttuja, ja jalkakäytäviä ei oikeen oo. Valtatiet on kuitenkin yleisesti parempia, johtuen siitä että pidempien matkojen varrella on maksupisteitä jossa maksetaan usein muutaman euron maksu tien ylläpitoa varten. (Pakko tähän väliin kirjoittaa että tän tekstin kirjoittamisen ja tekstin julkaisemisen välissä kävin keskustassa, ja kaikki tällä matkalla sijainneet kuopat oli tasoitettu!!!)
LIIKENNE on täällä paljon vaarallisempaa kuin Suomessa. Mun kaupungissa ei juurikaan tarvitse pelätä liikennettä, kunhan katua ylittäessä katsoo että autoja ei oo tulossa. Isoissa kaupungeissa ei kuitenkaan missään tapauksessa kannata lähtee ylittämään katua jos liikennevalot näyttää punaista, koska täällä autot ei pahemmin väistele. LIIKENNERUUHKISSA on usein ihmisiä myymässä vettä ja pientä syötävää kiertäen autolta autolle.
PALVELUT (ja työvoima) on yleisesti ottaen paljon halvempia kuin Suomessa. Useissa talouksissa on tämän takia taloudenhoitaja, joissakin kokkeja, puutarhureita, altaanhoitaja ja muita joita ei hirveästi Suomessa ole. Kaupoissa on työntekijöitä jotka pakkaa sun ostokset ja vie ne sun autolle. Jos perheessä on koiria niin ne viedään viikottain trimmattavaksi ja myös ihmiset käy helposti kerran viikossa kampaajalla ja manikyyrissä.
JULKISET PALVELUT on todella matalatasoisia. Julkisessa koulussa opetus on huonolaatuista, ja julkisissa sairaaloissa on kuukausien jonot. Yksityisten sairaaloiden hintataso on samaa luokkaa kun Suomessakin, ja palvelu samaa luokkaa kuin julkisessa sairaalassa Suomessa. Tää koulu missä mä opiskelen veloittaa 350€ per kuukausi. Suomessa ihmisillä on syntyessään kaikilla sama mahdollisuus opiskella itselleen haluamansa ammatti, ja oikeus hyvään terveydenhoitoon, mutta täällä se on kiinni perheen tuloista.
MAKSUTAPA. Täällä on monia vaate- ja kenkäkauppoja joissa voi maksaa osamaksulla. Esimerkiksi kenkien hinta saattaa näyteikkunassa olla 10x30R. Myös muunmuassa salongeissa voi maksaa kuukauden kulut kerralla kuun lopussa. Suomessa yleensä kaikki maksetaan paikan päällä heti (lukuunottamatta verkkokauppojen osamaksuja).
USKONTO on esillä tosi paljon. Mun koulussa luetaan joka aamu rukous, ja kun kävellään tietyn uskonnollisen asian tai esineen ohi niin saatetaan tehdä ristinmerkki. Uskonnollisissa perheissä sanotaan ruokarukous, ja rukoillaan ennen pitkän ajomatkan aloittamista. Usein sanotaan että asiat tapahtuu "se Deus quiser" eli jos Jumalan tahto niin sallii. Uskonnollisia lausahduksia ja merkkejä löytyy kaikkialta, jopa maitopussissa lukee "Deus te abençoe" eli Jumalan siunausta.
IHMISET JA SMALL TALK. Tavatessaan brassit halaa, antaa poskisuudelmat ja kysyy kuulumiset. Jos johonkin tuttuun törmää kaupungilla niin siinä kysytään yleensä että onko kaikki hyvin? Mutta totuus on se että useimmin sitä toista ihmistä ei ees kiinnosta mitä sulle kuuluu, toiselta vaan kuuluu kysyä että onko kaikki hyvin. Suomessa murehditaan sitä kun ihmiset ei juttele toisilleen, mutta mun mielestä on toisaalta ihan kiva että Suomessa kun joku kysyy että miten menee, niin sitä toista ihmistä oikeesti kiinnostaa se sun vastaus. On tää small talk kuitenkin toisaalta tosi ihanaa, mutta en valita Suomenkaan tavasta.
KULKUKOIRAT. Väitän että mihin tahansa kun menee Brasiliassa niin näkee kulkukoiria (ja -kissoja mutta niitä paljon vähemmän). Koulumatkaa en oo kertaakaan taittanut ilman että oisin nähnyt kulkukoiria. Alussa mulle naurettiin ku säikähdin aina jos koira tuli liian lähelle autoo koska brassit on niin tottunut näkemään niitä ja tietää että ne koirat kyllä juoksee pois alta (vaikka ei aina valitettavasti ehdikään). Nyt oon kuitenkin jo tottunut näkemään niitä vaikka aina harmittaakin kun muistelee omaa sessee kotona. Koirista muutenkin pidetään täällä eri tavalla huolta. Suomessa on normaalia käyttää sisäkoiraa ulkona vähintään kolme kertaa päivässä, täällä mun asumisen aikana meidän koiraa ollaan käytetty lenkillä ehkä kaksi kertaa. Meillä onneks on pihaa jossa koira saa oleskella, mutta oon nähnyt myös kerrostaloasuntoja missä lattialle on levitetty semmonen kertakäyttönen vaippalakana mihin koira tekee tarpeensa.
SAIPPUASARJOJA, jotka pyörii telkkarissa salkkarien tapaan, seurataan täällä tiiviisti ja niistä otetaan tosi paljon vaikutteita omaan elämään. Täällä on tällä hetkellä muodissa mantelikärkiset kynnet sen takia että niitä oli eräässä tv-sarjassa suosituilla näyttelijöillä. Myös vaatteisiin otetaan paljon vaikutteita näistä sarjoista. Mun hostäiti (joka omistaa vaatekaupan) kertoi että kun yhdessä näistä sarjoista näkyi kellohame, niin seuraavana päivänä se oli jo myyty loppuun.
RUOKA JA RUOKA-AJAT eroaa Suomen tavoista täysin. Aamupalaks syödään usein leipää ja kahvia ennen koulua/töitä. Lounas syödään koulun jälkeen usein kello yhden maissa, ja se on päivän pääateria. Lounas koostuu usein riisistä, pavuista ja pihvistä, mutta mun onnekseni ainakin tässä perheessä syödään muitakin ruokia lounaalla koska muuten riisi ja pavut olis alkanut tulee jo aikoja sitten korvista ulos. Iltakahvi juodaan noin kuuden maissa, ja illallinen syödään suunnilleen yhdeksän aikaan. Täällä tosi moni ruoka uitetaan rasvassa, ja esimerkiksi maito on tosi makeeta. Oi että kuinka ikävä mulla onkaan ruisleipää, raejuustoo ja plusmaitoo!
FARMASÍA. Kaikki hygieniatuotteet ostetaan apteekista. Hiustenpesuaineet, kynsilakat, meikit, hammasharjat- ja tahnat. Niitä on kyllä saatavilla myös isoista marketeista, mutta koska näitä apteekkeja on tosi useissa kadunkulmissa niin niistä on helpompi käydä ostamassa.
TURVALLISUUS (tai sen puute) on täällä ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Tää johtunee suurimmaksi osaksi tosi isoista tuloeroista. Pihalla ei juurikaan kannata kulkea auringon laskettua (varsinkaan yksin), ja päivälläkin kannattaa varoa vähän että missä päin tallustelee. Jokaisen talon ympärillä on muurit, ja usein myös sähköaidat muurien päällä karkottamassa varkaita.
BRASILIALAISTEN TAVAT. Sen lisäksi että brassit on karkeasti yleistäen suomalaisia avoimempia ja kanssakäyvempiä, on myös ihan käytännön tavoissa paljon eroja. Tästä oon varmaan kertonutkin jo muutamaan otteeseen mutta brassit on aina myöhässä. Mä oon vieläkin aina ekana valmis ja sit oottelen aina sohvalla lähtöö, joka venyy yleensä puolesta tunnista pariinkin tuntiin. Brassien suunnitelmat myös vaihtuu moneen kertaan, ei siis kannata odottaa jotain asiaa liikaa ettei pety. Asioiden hoitamisessa menee täällä pidempään. Tää näkyy ihan ruokakaupassa käymisessäkin, usein siellä menee noin kolme tuntia josta ainakin puoli tuntia ollaan kassalla koska ei oo kiire mihinkään. Brassit pesee hampaita kokoajan. Kauppakeskuksissa kun menee vessaan niin siellä on peilin edessä ihmisiä pesemässä hampaita, ja jokaisen aterian jälkeen pestään hampaat. Brasilialaiset ei nuku yöllä hirveän paljoa, mutta päiväunia senkin edestä, ja tää tapa on valitettavasti tarttunut muhunkin. Meen usein nukkumaan puolenyön aikaan, herään kuudelta kouluun, ja kun saavun kotiin ja syön lounaan niin nukun usein parin tunnin päikkärit. Oon yrittänyt päästä tästä tavasta eroon kun mua ärsyttää että osa päivästä menee hukkaan nukkumisella kun voisin ihan hyvin nukkuu yölläkin. Ehkä nyt kun kesäloma alkaa niin voin nukkua enemmän yöllä ja oppia pois päiväunista!
Mulle tää rupeaa kaikki olemaan aika tuttua, enkä enää juurikaan ylläty uusista asioista. Täällä on joitakin tapoja ja eroja jotka on ihan erilaisia kun mihin Suomessa oon tottunut, mutta en todellakaan valita. Lähin vaihtovuodelle just sen takia että menisin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja näkisin asioita eri näkökulmasta. Pian täällä neljä kuukautta olleena voin sanoa että mun arvostus Suomea, suomalaisia, mun vanhempia, mun ystäviä ja mun koko elämää Suomessa kohtaan on noussut paljon. Mulla on asiat todella hyvin Suomessa eikä mulla oo mitään mistä valittaa. Mulla on asiat myös tosi hyvin täällä brasseissa enkä tällä hetkellä vois olla onnellisempi! Kertokaa mitä tykkäsitte tästä postauksista ja oliko mitään mikä yllätti. Ihanaa loppuviikkoa kaikille Suomeen tai mistä ikinä tätä luettekaan! :)
♥ - Sofia
