SOFT LANDING CAMP

Oii! Nyt rupeaa olemaan ensimmäinen viikko Brasiliassa takanapäin, ja aika on mennyt kuin siivillä. Viikko sitten näihin aikoihin oltiin juuri lähdössä Helsinki-Vantaan lentokentältä 17 vaihto-oppilaan ja kirjeenvaihtajamme Jartsan voimin. Molemmat lennot meni hyvin, Frankfurt-São Paulo meni yrittäen saada unta (huonoin tuloksin) ja katsoen elokuvia. Laskeuduimme Guarulhosin kentälle aamuyöllä paikallista aikaa ja näkymät olivat uskomattomat. Meillä oli maaohjelman ajan kaksi mahtavaa opasta - suomalainen Maija ja brasilialainen Fernando. Menimme bussilla hotellille jossa jaoimme huoneet ja aloimme valmistautumaan päivää varten. Ensimmäinen päivä meni turistikohteita kierrellen. Kävimme São Paulon katedraalissa, Ibirapueran puistossa ja Skyebarissa. Sieltä oli uskomattomat näkymät koko kaupunkiin ja se jatkui jokaisessa suunnassa silmänkantamattomiin. Illalla menimme porukalla ravintolaan syömään paikallisia herkkuja, ja jopa minä voin sanoa syöneeni kanan sydäntä (never again).

Toisena päivänä meillä oli koulutus hotellilla jossa kerrottiin paikallisten tavoista, rotarien säännöistä ja muusta vastaavasta. Tämän jälkeen meillä oli vapaa-aikaa joka käytettiin suureksi yllätykseksi kaupoilla kierrellen mutta vielä suurempi yllätys oli se että en ostanut mitään. Illalla kävimme tyttöporukalla manikyyrissä (8€, tiiän mihin mun rahat menee täällä) jonka jälkeen lähdimme ravintolaan illalliselle. Viimenen kokonainen päivä meni Guaruján rannalla muutaman tunnin päässä São Paulosta.

Torstaina me kaikki lähdettiin omiin hostperheisiin, tosin mun matka ei sujunut ihan vaivatta. Olisin ensin matkustanut São Paulosta Curitibaan kahden muun vaihto-oppilaan kanssa, ja sieltä yksin Maringáan neljänkymmenen minuutin vaihtoajalla. Siinä sitten kello rupes näyttämään aikaa jolloin lentokoneen olisi pitänyt lähteä São Paulosta, eikä porttia oltu vielä edes aukaistu. Kävin lyhyen keskustelun tiskillä olleen työntekijän kanssa joka sanoi että mut majoitetaan Curitibassa lentokenttähotelliin ja että lähden yölennolla Maringáan. Tässä vaiheessa ei pahemmin hymyilyttänyt. Lento lähti noin tunnin myöhässä Curitibaan, ja heti kun pääsin lentokoneesta ulos minulle ilmoitettiin että lähden tuntia myöhemmin eri lentoyhtiön koneella Maringáan. Piti siis aikamoinen sähläys tehdä Curitiban kentällä mutta ehjin nahoin siitä selvisin. Hostperheeni oli kentällä vastassa ja ajoimme suoraa kotiin. Tiesin et tätä taloo on rempattu jo jonkin aikaa, mutta seisoin jonkin aikaa monttu auki kun näin oman huoneeni. Mulla ei tällä hetkellä ole siitä kuvia koska mun tavarat on vielä osittain purkamatta, ja mun hostsisko pakkaa omia tavaroitaan koska hän lähtee viikon päästä Suomeen vaihtoon. Otan kuitenkin tilanteen rauhoituttua teillekin kuvia tästä, mutta voin sanoo että on mieluinen huone! Oon tavannut paljon uusia ihmisiä ja pikkuhiljaa tutustunut poskipusujen ihmeelliseen maailmaan. Portugali on vieläkin vaikeaa, mutta pikkuhiljaa ymmärrän enemmän ja enemmän. Huomenna me lähdetään Paraguayhin shoppailemaan, tiistaina käydään tutustumassa mun kouluun ja ostamassa mulle koulupuku ja keskiviikkona alotan koulun. Eiköhän tää arki rupee siis täälläkin pian rullailemaan. Mä lähden nyt suihkun kautta nukkumaan jotta jaksan huomenna herätä kaupoille, adeus!

♥ - Sofia

Are you alive or just breathing?

Jee sain eilen vihdoinkin mun rotaribleiserin ja se on täydellinen! Tuon kanssa kelpaa lähteä yhdeksän päivän päästä Brasiliaan. Jännittääkö? Ei. Ei musta juurikaan tunnu siltä että olisin lähdössä johonkin, vaikka koko ajan joku asia on muistuttamassa siitä. Nytkin mun pitäis olla siivoomassa ja leipomassa huomisiin läksiäisiin. Oon ollut nyt viikon mökillä joten pakkausta en oo kerinnyt alottamaan muutakun ajatuksen tasolla. Muuten mun tarvitsee enää käydä ottamassa viimeinen rokote ja ostamassa tuliaiset host-perheille, sit oon valmis lähtöön. Ihanaa viikonloppua kaikille!

♥ - Sofia

If you're not doing what you love, you're wasting your time

Moi! Mulla on pyörinyt tosi pitkään luonnoksissa postauksen tynkä siitä mitä odotan vaihtovuodeltani. Mulla ei vaan ole niin paljoa odotuksia että saisin koottua niistä kokonaisen postauksen. Tietysti Brasiliasta odotan lämpöä, ihmisten sosiaalisuutta, tuoreita hedelmiä ja kaunista luontoa. Varsinaisesti omalle vaihtovuodelle mun ainoat odotukset on oppia portugalia, sopeutua Brasilian kulttuuriin, ja ehkä omia siitä itselleni joitakin tapoja, ja saada paljon ystäviä maailmanlaajuisesti.

Tää koko lähteminen ei oo vielä kunnolla iskenyt mun tajuntaan. Välillä tuntuu että on ihan normaali kesäloma ja jatkan taas elokuussa opiskelua ja että kaikki menee samalla vanhalla rutiinilla. Sit taas muistan et ei herranjestas, kuukauden päästä tähän aikaan oon ihan toisella puolella maailmaa. Mun mielestä on mahtava tajuta et pian nään mun brasilialaisen perheen, pääsen vihdoin puhumaan portugalia ja tutustumaan aivan uusiin ihmisiin.

Campo Mourãossa on mun saapumisen aikaan ihan keskitalvi - kauheet 10 astetta matalimmillaan, joten en ihan samantien pääse shortsikeleihin. Suomen talvella sielä on taas kesä (jolloin mulla on kahden kuukauden kesäloma), sitten asteet nousee reilusti yli kolmenkymmenen :-) Pääsen siis vähän kiusaamaan Suomen talvesta kärsiviä (varsinkin mun äitiä joka on kunnon auringonpalvoja). Eikä se muakaan haittais jos ruskettuisin, vaikka aurinko on viimeksi tarttunut noin kymmenen vuotta sitten Kuubassa. Terveisin ikuinen kalkkilaivan kapteeni.

Vaihtoasiat on edistynyt nyt ihan roimasti ja ihan hyvä vaan nyt kun lähtöön on enää vähän yli pari viikkoa. Sain tilattua käyntikortit, oon tehnyt parisataa pinssiä, ja sain viisuminkin käteen pari viikkoo sitten! Bleiserin pitäis saapua aika pian,  ennen lähtöpäivää pitää siis enää tehdä vähän lisää pinssejä, nähdä kavereita ja nauttia viimeisistä päivistä Suomessa. Toivottavasti se aurinkokin näyttäytyis jotta pääsisin vähän näkemään vielä Suomen kaunista kesää.

Lisäsin tähän vielä muutamat puhelinkuvat viime viikoilta jotta tää postaus ei olisi ihan pelkkää höpöttelyä.

1. David Guetta Tallinnassa // 2. Olin mun siskon luona Virossa viikon, jonka jälkeen hän tuli meille viikoksi. Hyvästit oli jälleen kerran hirveet, mutta hän tulee todennäköisesti moikkaamaan mua mun vanhempien kanssa Brasiliaan jossakin vaiheessa vaihtovuotta // 4. Mentiin yhtenä kesäiltana Espoossa meren rannalle, ja oli niin ihana vaan istua kalliolla    ja katsella tuota maisemaa.

Tuun todennäköisesti tekemään jonkinlaisen postauksen vielä ennen lähtöä, jos teillä on vielä jotain mistä haluaisitte että kirjoitan, niin kommentoikaa ihmeessä. Siihen asti, adeus!

♥ - Sofia