Fim de semana no Maringá

Kotiuduin justiin tapahtumarikkaalta viikonlopulta Maringásta. Saatiin australialaisen tytön kanssa extempore-idea että meen viettämään viikonloppua hänen luokseen, joten perjantaina aamulla lähin bussilla kohti Maringáa. Kävin nopeesti poliisiasemalla hoitamassa viimeiset oleskelulupaan liittyvät asiat loppuun, eli saan nyt laillisesti olla täällä ensi heinäkuun puoleenväliin asti. Menin tämän aussivaihtarin Stephanien luo, jonka kanssa tultiin samantien toimeen. Käytiin perjantaina kaupoilla Maringán keskustassa, vierailtiin Stephanien ensimmäisen perheen kotona (josta oli ihan huikeet maisemat, ensimmäinen ja viimenen kuva otettu sieltä) ja illemmalla lähettiin vielä toiseen kauppakeskukseen jossa pyörittiin siihen asti että kaupat meni kiinni. Lauantaina käytiin lounaan jälkeen tommosessa puistossa jossa elää vapaana apinoita. Noita puistoja on tuol keskustas kaks, ja ne on kävelyteitä lukuunottamatta tosi tiheitä, et ei tekis yöaikaan mieli mennä vierailemaan tuolla. Tuolta lähdettiin manikyyrin kautta tapaamaan kahta muuta vaihtaria ausseista ja Tanskasta, joiden kanssa vietettiinkin koko loppuviikonloppu. Lauantaina tän Stephanien ensimmäinen hostperhe tarjos meille illallisen jonka jälkeen käytiin kattomassa leffassa elokuva nimeltään Lucy (kannattaa käydä kattomassa, se oli tosi erilainen ja kiehtova elokuva ja olin koko loppuillan ihan hämmentyny). Sunnuntaina herättiin aikasin brasilialaisille markkinoille missä syötiin terveellisesti aamupalaks pastelleja ja tapiocaa ja tuorepuristettua appelsiinimehua NAM. Täältä lähdettiin pienen kiertelyn jälkeen jonkun tuttujen tuttujen luokse missä tavattiin vielä taiwanilainen vaihtari joka tuli heti hehkuttamaan mulle kuinka se rakastaa Suomee ja muumeja hahah. Lounaan jälkeen lähin taas bussilla takas himatsuun (tosin kotimatkan aikana "kävästiin" hostiskän alaisen pojan synttäreillä) mutta muuten oon saanut viettää sunnuntai-iltaa vaan lepäillen ja valmistautuen alkavaan kouluviikkoon. Hyvät viikonalut sinnekin!

♥ - Sofia

Estou muito feliz aqui

 Taas on kerinnyt hetki vierähtää viime postauksesta, toivottavasti ymmärrätte että haluan viettää mahdollisimman vähän aikaa koneella. Olin siis viime viikonloppuna synttäreillä ja churrascossa, tosin sielä tökättiin vaan hodarit käteen ja muuten se olikin vaan kavereiden kanssa hengailua. Viime viikko meni lähinnä koulussa ja koulun jälkeen kavereiden kanssa kaupunkiin tutustuessa. Torstaina käytiin hollantilaisen tytön hostperheen kanssa jossakin tuttujen tuttujen churrascossa, ja tämän viikonlopun oon viettänyt oman hostperheeni kanssa. Tänään olin rotarien järjestämässä churrascossa ja myöhemmin päivällä käytiin eräässä puistossa jossa monet oli viettämässä aurinkoista sunnuntaipäivää.

Oon yllättynyt kuinka nopeesti oon oikeesti ruvennut oppimaan portugalia. Osaan jo vetää kunnon keskusteluja portugaliks, en sit tiiä kuinka kivuliasta brassien on sitä kuunnella mutta jotenkin osaan kommunikoida ja tässä vaiheessa se on tarpeeks. Tää on myös mahdollistanut sen että oon tutustunut paremmin hostperheeseen jonka kanssa ensimmäiset viikot keskustelin vain kääntäjän avulla. Yks päivä juteltiin Suomen ja Brasilian eroista koulutuksessa ja tuloeroissa, ja välillä vaan hämmästyin kun osasin sanoo jonkun asian portugaliks ilman pitempää mietiskelyä. Tää kielen kehittyminen on saattanut johtua siitä, että aluks en oikeen uskaltanut käyttää heikkoa portugalia koska toisen oli ehkä helpompi ymmärtää jos näytin kääntäjästä mitä tarkoitin. Kuitenkin tajusin että en mä tuu ikinä oppimaan tätä kieltä jos jatkan, joten päätin vaan ruveta kommunikoimaan enemmän portugaliks vaikka se tarkottaiskin varmasti sitä että ainakin alkuun puhuisin tönkösti ja tulisi väärinkäsityksiä. Kaikki brassit ei kuitenkaan tajuu sitä minkälaista on opetella täysin uutta kieltä ilman kunnon pohjaa. On tullut pari semmosta tapausta vastaan missä joku (usein aikuinen ihminen) kysyy multa että miks en puhu portugalia jo sujuvasti - oonhan ollut täällä jo kuukauden. Siinä vaiheessa pitää vaan hymyillä, nielasta ärsytys ja selittää et opin koko ajan lisää mutta en valitettavasti puhu vielä sujuvasti. Brasseilla ei kuitenkaan oo samanlaista mahdollisuutta oppia uusia kieliä kuin meillä on Suomessa, joten en voi ottaa siitä itteeni.

Tää paikka tuntuu mulle koko ajan enemmän ja enemmän kodilta ja oon tosi onnellinen että saan viettää täällä vielä 11 kuukautta. Vaikka tää kaupunki on näiden mittakaavassa tosi pieni, niin mulle tää on oikein sopiva paikka. Täällä on turvallista joten saan kulkea pihalla yksin ilman että tarvitsee pelätä mitään. Ihmiset on iloisia ja monessa kadunkulmassa kuuluu ihanaa brasilialaista musiikkia. Oon täällä tosi onnellinen, eikä koti-ikävää oo pitkään aikaan näkynyt. Nyt kuitenkin painun tyytyväisenä pehkuihin, koska lähetään taas aamulla Paraguayhin. Hyvää yötä Brasilia ja hyvää huomenta Suomi!

♥ - Sofia

They have a joy for life in Brazil unlike I've never seen before

Hei taas. Pari viikkoo on sujahtanu tosi nopeesti, ja tosi paljon on kerinnyt tapahtua tässä ajassa. Käytiin siis siellä Paraguayssa josta mulla ei ole juurikaan kuvia johtuen siitä että kaupat oli heti rajan toisella puolella eikä siis kuvattavaa oikeen ollut. Nyt on kuitenkin yks maa enemmän missä oon käynyt. Käytiin ostamassa mulle koulupuku, ja aloitin koulun. Oon täällä lukion kolmannella ysiseiskojen kanssa, ja mun luokka on tosi ihana. Koulu alkaa vartin yli seitsemän ja loppuu puoli yheltä. Kolmosilla on tuon lisäks tiistaisin ja torstaisin viel iltapäivätunteja kahdesta viiteen, mutta rehtori sanoi et mun ei tarvitse osallistuu niille. Koulutus on täällä tosi erilaista. Mulle tuli täytenä yllätyksenä esimerkiks se, että englannin opiskelu maksaa tosi paljon ylimäärästä, joten vaan tosi hyvin toimeentulevat osaa englantia. Koulussa ei oo kouluruokaa, monet ottaa eväät mukaan tai ostaa leivän kioskista lounaan aikana. Tunnilla kuuluu kokoajan tasanen pulputus, eikä brasilialaiset osaa olla ikinä hiljaa. Mä meen kouluun lähinnä sosialisoitumaan koska en ymmärrä vielä portugalia täysin enkä varsinkaan silloin kun puhutaan teollisesta vallankumouksesta.

Toinen asia missä erilaisuus näkyy on myöhästely. Brasilialaiset on AINA myöhässä. Myöhästyin mun ekasta koulupäivästä, ekasta rotarikokouksesta ja kampaaja-ajasta lähinnä sen takia että perheellä ei ollut kiire lähteä (onneks kaikki muutkin oli myöhässä). Kaiken huippuna oli kuitenkin se, kun mun hostsisko myöhästyi lennoltaan São Pauloon (ei mikään ihme - oltiin lentokentällä 20 minuuttia ennen lähtöä), joten lähdettiin samalta seisomalta kevyelle kolmen päivän reissulle São Pauloon. Reissun jälkeen oon käynyt koulussa, nähnyt kavereita ja toivottanut uuden hollantilaisen vaihto-oppilaan tervetulleeks kaupunkiin. Meillä on sama counsellor, jonka kanssa lähdettiin viikonloppureissulle Maringáan. Yövyttiin counsellorin sukulaisten luona, ja tutustuin taas varmaan kahteenkymmeneen uuteen ihmiseen.

Tällä viikolla meen uudestaan Maringáan poliisilaitokselle hankkimaan oleskeluluvan, perjantaina kaverin synttäreille, lauantaina churrascoon kaveriporukalla ja ilmeisesti vielä sunnuntainakin Maringáan kaupoille. Tää paikka on ruvennut tuntumaan enemmän kodilta, varsinkin kun oon ruvennut saamaan hyviäkin kavereita. Ulkona rupeaa lämpötilat nousemaan, tällä hetkellä on noin 31 astetta (hävettää myöntää mutta toi ei tunnu läheskään niin lämpöseltä). Taidan lähtee viel iltauinnille hostsiskon kanssa, mukavat viikonalut kaikille!