8/12/2014

They have a joy for life in Brazil unlike I've never seen before

Hei taas. Pari viikkoo on sujahtanu tosi nopeesti, ja tosi paljon on kerinnyt tapahtua tässä ajassa. Käytiin siis siellä Paraguayssa josta mulla ei ole juurikaan kuvia johtuen siitä että kaupat oli heti rajan toisella puolella eikä siis kuvattavaa oikeen ollut. Nyt on kuitenkin yks maa enemmän missä oon käynyt. Käytiin ostamassa mulle koulupuku, ja aloitin koulun. Oon täällä lukion kolmannella ysiseiskojen kanssa, ja mun luokka on tosi ihana. Koulu alkaa vartin yli seitsemän ja loppuu puoli yheltä. Kolmosilla on tuon lisäks tiistaisin ja torstaisin viel iltapäivätunteja kahdesta viiteen, mutta rehtori sanoi et mun ei tarvitse osallistuu niille. Koulutus on täällä tosi erilaista. Mulle tuli täytenä yllätyksenä esimerkiks se, että englannin opiskelu maksaa tosi paljon ylimäärästä, joten vaan tosi hyvin toimeentulevat osaa englantia. Koulussa ei oo kouluruokaa, monet ottaa eväät mukaan tai ostaa leivän kioskista lounaan aikana. Tunnilla kuuluu kokoajan tasanen pulputus, eikä brasilialaiset osaa olla ikinä hiljaa. Mä meen kouluun lähinnä sosialisoitumaan koska en ymmärrä vielä portugalia täysin enkä varsinkaan silloin kun puhutaan teollisesta vallankumouksesta.
Toinen asia missä erilaisuus näkyy on myöhästely. Brasilialaiset on AINA myöhässä. Myöhästyin mun ekasta koulupäivästä, ekasta rotarikokouksesta ja kampaaja-ajasta lähinnä sen takia että perheellä ei ollut kiire lähteä (onneks kaikki muutkin oli myöhässä). Kaiken huippuna oli kuitenkin se, kun mun hostsisko myöhästyi lennoltaan São Pauloon (ei mikään ihme - oltiin lentokentällä 20 minuuttia ennen lähtöä), joten lähdettiin samalta seisomalta kevyelle kolmen päivän reissulle São Pauloon. Reissun jälkeen oon käynyt koulussa, nähnyt kavereita ja toivottanut uuden hollantilaisen vaihto-oppilaan tervetulleeks kaupunkiin. Meillä on sama counsellor, jonka kanssa lähdettiin viikonloppureissulle Maringáan. Yövyttiin counsellorin sukulaisten luona, ja tutustuin taas varmaan kahteenkymmeneen uuteen ihmiseen.










Tällä viikolla meen uudestaan Maringáan poliisilaitokselle hankkimaan oleskeluluvan, perjantaina kaverin synttäreille, lauantaina churrascoon kaveriporukalla ja ilmeisesti vielä sunnuntainakin Maringáan kaupoille. Tää paikka on ruvennut tuntumaan enemmän kodilta, varsinkin kun oon ruvennut saamaan hyviäkin kavereita. Ulkona rupeaa lämpötilat nousemaan, tällä hetkellä on noin 31 astetta (hävettää myöntää mutta toi ei tunnu läheskään niin lämpöseltä). Taidan lähtee viel iltauinnille hostsiskon kanssa, mukavat viikonalut kaikille!

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva tää blogi, bongasin blogilistalta. :) Brasilia on varmasti hieno kokemus.

    Tuosta myöhästelystä... en kestä sitä. :D Mulla on pari ystävää jotka on AINA myöhässä, ja mä oon jotenkin oppinut olemaan melko säntillinen, ja menee hermo aina. Tosin oppii sitten tiettyjen ihmistenkin kanssa olemaan itse paikalla hieman sovitun ajan jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, on joo tähän asti ainakin ollut ihan uskomatonta, en oo kertaakaan katunut lähtöä!
      Hahah mä oon kans semmonen et oon lähes aina ajoissa ja yritän aina tehä asiat just eikä melkee nii menee pieni hetki et totun vähä rennompaan elämäntapaan. Siitä tulee kyl varmaan vielä isompi haaste kun yritän taas oppia siihen et Suomes on järjestelmällisempää, mut eiköhän sitä sopeudu :D

      Poista