Estou muito feliz aqui

 Taas on kerinnyt hetki vierähtää viime postauksesta, toivottavasti ymmärrätte että haluan viettää mahdollisimman vähän aikaa koneella. Olin siis viime viikonloppuna synttäreillä ja churrascossa, tosin sielä tökättiin vaan hodarit käteen ja muuten se olikin vaan kavereiden kanssa hengailua. Viime viikko meni lähinnä koulussa ja koulun jälkeen kavereiden kanssa kaupunkiin tutustuessa. Torstaina käytiin hollantilaisen tytön hostperheen kanssa jossakin tuttujen tuttujen churrascossa, ja tämän viikonlopun oon viettänyt oman hostperheeni kanssa. Tänään olin rotarien järjestämässä churrascossa ja myöhemmin päivällä käytiin eräässä puistossa jossa monet oli viettämässä aurinkoista sunnuntaipäivää.

Oon yllättynyt kuinka nopeesti oon oikeesti ruvennut oppimaan portugalia. Osaan jo vetää kunnon keskusteluja portugaliks, en sit tiiä kuinka kivuliasta brassien on sitä kuunnella mutta jotenkin osaan kommunikoida ja tässä vaiheessa se on tarpeeks. Tää on myös mahdollistanut sen että oon tutustunut paremmin hostperheeseen jonka kanssa ensimmäiset viikot keskustelin vain kääntäjän avulla. Yks päivä juteltiin Suomen ja Brasilian eroista koulutuksessa ja tuloeroissa, ja välillä vaan hämmästyin kun osasin sanoo jonkun asian portugaliks ilman pitempää mietiskelyä. Tää kielen kehittyminen on saattanut johtua siitä, että aluks en oikeen uskaltanut käyttää heikkoa portugalia koska toisen oli ehkä helpompi ymmärtää jos näytin kääntäjästä mitä tarkoitin. Kuitenkin tajusin että en mä tuu ikinä oppimaan tätä kieltä jos jatkan, joten päätin vaan ruveta kommunikoimaan enemmän portugaliks vaikka se tarkottaiskin varmasti sitä että ainakin alkuun puhuisin tönkösti ja tulisi väärinkäsityksiä. Kaikki brassit ei kuitenkaan tajuu sitä minkälaista on opetella täysin uutta kieltä ilman kunnon pohjaa. On tullut pari semmosta tapausta vastaan missä joku (usein aikuinen ihminen) kysyy multa että miks en puhu portugalia jo sujuvasti - oonhan ollut täällä jo kuukauden. Siinä vaiheessa pitää vaan hymyillä, nielasta ärsytys ja selittää et opin koko ajan lisää mutta en valitettavasti puhu vielä sujuvasti. Brasseilla ei kuitenkaan oo samanlaista mahdollisuutta oppia uusia kieliä kuin meillä on Suomessa, joten en voi ottaa siitä itteeni.

Tää paikka tuntuu mulle koko ajan enemmän ja enemmän kodilta ja oon tosi onnellinen että saan viettää täällä vielä 11 kuukautta. Vaikka tää kaupunki on näiden mittakaavassa tosi pieni, niin mulle tää on oikein sopiva paikka. Täällä on turvallista joten saan kulkea pihalla yksin ilman että tarvitsee pelätä mitään. Ihmiset on iloisia ja monessa kadunkulmassa kuuluu ihanaa brasilialaista musiikkia. Oon täällä tosi onnellinen, eikä koti-ikävää oo pitkään aikaan näkynyt. Nyt kuitenkin painun tyytyväisenä pehkuihin, koska lähetään taas aamulla Paraguayhin. Hyvää yötä Brasilia ja hyvää huomenta Suomi!

♥ - Sofia